Kriisiviestintä ei voi olla vain kriiseihin reagointia, sanoi Heli Suominen Milttonilta MARK Digiaamussa 1.12. Jokaisessa työpaikassa pitäisi kysyä, kuinka kypsä organisaatiomme on vastaamaan mitä yllättävimpiin kysymyksiin tavalla, joka kestää julkisuudessa. Some ei aiheuta kriisejä, mutta se on niiden katalysaattori.

Facebookilla on Suomessa yli kaksi miljoonaa käyttäjää. Twitterillä niitä on noin puoli miljoonaa. Keskusteluja käydään sosiaalisessa mediassa kuitenkin, olit siellä tai et. Helsingin apulaiskaupunginjohtaja Pekka Sauri on kunnostautunut aktiivisena viestittäjänä somessa. Hänen mukaansa some-kohut voi ehkäistä parhaiten olemalla itse siellä läsnä.

Mitä tarvitaan somessa, listasi Suominen: Totuutta ja avoimuutta, nöyryyttä, johdonmukaisuutta, yliviestintää pikemmin kuin aliviestintää, katsetta tulevaisuuteen ja tekoja.

Suomisen mukaan seuraavat ainesosat ovat kriisiviestinnän osatekijöinä tärkeitä:
– tilannetaju ja itseen kohdistuva huumori
– aito anteeksipyyntö
– kulttuurikontekstin ja yleisön ymmärrys
– henkilökohtaisuus
– rohkeus ja näkemyksellisyys
– askel pidemmälle

Tero Leponiemi Palvelualojen Ammattiliitto PAM:ista jatkoi aiheesta julkisuusmylläkkäkokemuksen tuomalla vakuuttavuudella ja neuvoi seuraavasti:
– seuraa somea (PAM:illa on käytössään TweetDeck auki koko ajan)
– nopea reagointi on A ja O. Pitää päivystää!
– minimoi riskit
– naura itsellesi
– kohun keskellä olevan henkilön pitää astua itse esiin
– sinulla pitää olla mukana myös hyvää tuuria.

Aika selvä sanoma. Ole aktiivinen. Älä pane päätäsi pensaaseen. Kohtaa julkisuus reilusti ja rehellisesti. Siinäpä se.