Ennen haettiin yrityksiin merkonomia tai muuten vain reipasta nuorta miestä. Sama ajattelu siirtyi aikanaan markkinointiin. Syntyi käsitys, että markkinoinnissa pärjää, kunhan on idearikas, ekstrovertti tai muuten vain touhukas ihminen.

Intoa vai taitoa?

Vuosien varrella aloin saada organisaation sisältä kyselyjä: ”Tyttö jäi ilman kesätöitä, teillä siellä markkinoinnissa on varmaan tarvetta käsiparille? Pääsisinkö markkinointiin töihin, kun teillä tuntuu aina olevan niin kivaa.”

Tulin surulliseksi. Tämäkö käsitys oli sisäisesti vallalla? Riittää, kun on kivaa, ja kuka tahansa voi aloittaa huomenna työt markkinoinnissa.

Vastasin kyselyihin, että osaako henkilö graafiset ohjelmat, tunnistaako kohderyhmät, onko tapahtumakonseptit hallussa niin, että asiakaskokemuksesta syntyy vaikuttava ja kaikkia aisteja kutkuttava muistijälki? Entä verkkosivut, jälkimarkkinointi, markkinoinnin automaatio ja CRM-järjestelmien tuntemus? Osaako kesätyttö some-kanavien postailun lisäksi tehdä niissä bisnestä? Entä viestintätaidot? Sujuvasanaisuus ei riitä, vaan sisältö pitää hakukoneoptimoida ja viesitnnän vaikuttavuus pitää osoittaa. Ovatko käsitteet ROI ja CLV selviä? Syntyykö työstä mitattavaa tulosta, liikevaihtoa ja asiakasarvoa?

Bloggauksen pääset lukemaan loppuun tästä linkistä >>>