Sen huomasi viimeistään nyt, kun uutinen Nokian puhelinbisneksen myynnistä tuli julki. Perinteinen media kertoi sen viimeiseksi, sanomalehti päivä sen jälkeen kun uskottavat lähteen rapakon takaa twiittasivat ja postasivat uutisen omissa feedeissään.

Aamun lehti oli mennyt painoon puoleltaöin ja ne olivat jakeluautoissa silloin kun uutinen ensin vahvistettiin. Seuraavana päivänä MTV3:n väki oli lakossa, mutta vaikka normaalimiehitys olisi ollut vuorossa illan uutisissa olisi kerrottu vain asioita, jotka me jo tiedämme.

Mediakenttä on jakautunut, ei niinkään perinteisiin ja uusiin medioihin vaan nopeaan ja hitaaseen mediaan. Nopein tapa kertoa uutinen tai tehdä tarjous on laittaa se nettiin, missä suurin osa meistä saa sen jo mobiililla kiinni sekunneissa. Hei kun meillä on vapaa hetki uutinen on meillä.

Tässä valossa tuntuu jo vähän huvittavalta, että vielä pari vuotta sitten oikeasti kiirehdittiin, että saadaan ilmoitus neljään mennessä lehteen, jotta se ehtii painoon.

Sanomalehdet, aikakauslehdet, tv:n ja radion mainossisällöt pitää olla niin aikaisin valmiina, että nopea reagointi on vaikeaa. On selvää, että tulevaisuuden taktinen mainonta on digitaalista ja on aivan yhtä selvää, että mobiili on siinä keskeisessä roolissa.

Niin muuttuu myös mainonnan tehon mittaaminen. Hitaan median mittaustavat eivät ole valideja nopean median vaikuttavuuden mittaamiseen. Ajasta on tullut oleellinen osa mittausta. Mutta niin tässä kuin monessa muussakin asiassa, lopputulos ratkaisee. Kassaan tulleet eurot eivät valehtele.

Kaikki tämä tarkoittaa, että hitaat mediat kuolevat. Niissä on vaikuttavuutta ja seuraamisen keskittymistä, mitä brändin vahvistaminen ja lojaliteetin synnyttäminen vaatii.

Kuten Sabria David, Jörg Blumtritt ja Benedikt Köhler toteavat Slow Media Manifestossaan, nopean median, tiedonvälityksen pikaruoan lisäksi tarvitaan myös hidasta mediaa, syventymistä, pohdintaa. Sen lisäksi, että saamme tietää, että Nokia myytiin meitä kiinnosta mitä se tarkoittaa.

Hyviä hetkiä molempien medioiden parissa!