Kuntainfra on monissa kaupungeissa rakennettu pääosin 1950–1970-luvuilla. Kuntainfra vaatii korjaamista. Kuntainfran korjausvelan arvo on noin 2,5 miljardia euroa (ROTI raportti 2015). Helsingin kuntainfran korjausvelaksi arvioidaan 1.600 euroa asukasta kohden.

Julkisen ja yksityisen sektorin yhteistyöllä saadaan säästöjä kuntainfran perusparantamis-, ylläpito- ja rakentamiskustannuksiin. Säästöpotentiaali syntyy pääoman, eli koneiden ja laitteiden, nykyistä tehokkaammasta käytöstä. Yksityisten yritysten on huomattavasti helpompi tehostaa koneiden ja laitteiden käyttöä kuin kunnallisten toimijoiden.

Jos kuntainfraa hoidetaan kunnan omana työnä, henkilöstö- ja konemäärä on vakioitu. Kunnan ei ole tällöin kovin helppo sopeuttaa teknisen toimen toimintaa tehokkaasti suhdanne-, kausi- tai sesonkivaihteluiden mukaisesti. Toisinaan koneita on tarpeeseen nähden liian vähän ja toisinaan liian paljon. Pääoma ei ole tehokkaassa käytössä.

Yksityisten infrayritysten on helpompi siirtää koneita käyttötarkoituksesta toiseen kuin kunnan. Yksityisen yritykset voivat tehdä joustavasti yhteistyötä useiden kuntien kanssa. Molemmat tavat tehostavat pääoman käyttöä.

Taloustutkimus selvitti kuntien teknisen toimialan laajuutta ja tehokkuutta INFRAn, Rakennusliiton, Koneyrittäjien liiton ja Suomen Yrittäjien toimeksiannosta. Kuntainfraa ovat energiahuolto, jätehuolto, puistot ja yleiset alueet, liikenneväylät, kiinteistöt ja niiden huolto sekä vesihuolto.

Pääkaupunkiseudun kunnilla on varsin erilainen politiikka yksityisten yritysten hyödyntämisessä. Helsingissä painottuu kunnan oma tekeminen. Helsingissä teknisen toimen henkilöstömenot ja koneiden määrä väestöön suhteutettuna ovat suuremmat kuin Espoossa ja Vantaalla. Espoossa ja Vantaalla hyödynnetään ostopalveluita selvästi enemmän kuin Helsingissä.

Ainakin infratoimen osalta näyttäisi siltä, että Helsinki ei käytä tehokkaasti tekniseen toimeen kohdennettuja verorahoja.