Työssä käyvistä ihmisistä yli 70 % toimii palvelualalla Suomessa. Perinteisessä maatalousmaassa, joka teollistui vähitellen 100 vuotta sitten, murros on huima. Kriitikko sanoo, että emme voi rakentaa elintasoamme sen varaan, että pesemme toistemme paitoja. Emme tietenkään, mutta jos minä pesen sinun paitasi, ja sinä laitat minulle hyvän lounaan, olemme kumpikin voittajia.

Erikoistumisen kautta yhteiskunnan työnjako on luonut meille vaurautta. Pelkkä palvelu ei riitä. Me tarvitsemme tuloja kansainvälisestä kaupasta. Aiemmin puhuttiin vientikaupasta, jossa Suomi oli hyvä, kun tavara oli vähintään hevosen kokoinen. Entäpä nyt bittimaailman viedessä tilaa vanhalta vientikaupalta? Itse asiassa palvelujen vienti rajojemme yli voi olla uuden kasvun moottori. Konkreettiset tuotteet, jotka ovat käsin koskettelemattomia, kuten pelit, voidaan monistaa loputtomasti. Palveluissa ei tarvita päivystävää henkilöä, kun asiakas osallistuu osto- ja toimitusprosessiin itse netin yli. Se, mitä tarvitaan, on asiakasystävällinen käyttöliittymä. Kun haluat ostaa verkosta vaatteita, ei ole väliä sillä, onko tänään maanantai vai sunnuntai. Kauppa on aina auki. Palvelu pelaa. Saat tarvitsemasi.

Teollisuuden kyljessä elävät valkokaulustyöläiset sulkevat huoneensa oven kuukaudeksi, kun heinäkuu koittaa. Näyttää siltä kuin Suomi menisi kiinni. Eihän se kiinni mene. Aika monella kulkee sähköposti mukana. Yhä useampi on töissä kansainvälisessä yrityksessä, jossa heinäkuu on mitä mainioin tuloksentekokuukausi. Palvelualoilla paiskitaan töitä läpi kesän. Huoltamot tarjoavat juhannuksen jälkeenkin bensaa ja hodareita. Juna ei pysähdy, mutta käy kenties hieman eri moodissa keskikesällä.

Kun olet lomalla, pistä oma kortesi kekoon. Käy ostoksilla, osta palveluita, syö ulkona, käy kahvilassa. Se on kivaa, ja samalla osaltasi autat Suomea pysymään auki kesällä. Ja vieläpä syksylläkin.