Onnea uudelle eduskunnalle ja tulevalle hallitukselle.

 
Vaalien alla pohdin, mikä rooli kunkin läpi menneen henkilön mainonnalla oli. Useimpien sanoma oli täysi ylimalkainen tyyliin ”paremman elämän puolesta” tms. Aika harva ehdokas otti oikeasti kantaa mihinkään, paitsi tietenkin moni listasi, mistä asioista ei saa tinkiä. Se on aika helppoa.

 
Luonto, perhe, heikompien puolustaminen, yhteisöllisyys, terve talous jne. ovat hyviä aiheita, josta on vaikea olla eri mieltä. Ehkäpä ehdokkaat käyttivät näitä sanoja osoittaakseen arvostuksensa – jos sinäkin arvostat näitä asioita, me olemme samanlaisia. Siis äänestä minua!

MARK Vaaliaamussa muutama viikko sitten keskusteltiin siitä, että useimmat puolueet näyttävät hyvin samanlaisilta. Niiden puheet ovat samanlaisia. Eroja vältetään. Konsensusyhteiskunnassa on oltava valmis tekemään yhteistyötä ja kompromisseja. Niihin varaudutaan jo vaalikamppailussa. Siksi todella erottuvia räväköitä ulostuloja on vähän. Ihmisille ei muodostu selkeää kuvaa siitä, missä erot ovat ja mitkä ovat niitä todellisia konkreettisia asioita, joita ehdokkaat ovat valmiita tekemään tultuaan valituksi.

Äänestysaktiivisuus laski hieman, mutta onneksi se oli edes vähän yli 70. Olisiko se ollut korkeampi, jos ehdokkaat olisivat rajanneet sanomansa tiukasti ja edenneet provosoivasti yhdellä keihäänkärjellä? Kuka tietää.