Onko markkinoinnista tullut pelkkää teknologiaa? Sitä, että sinut löydetään ja sinä löydät. Sinun mieltymyksiäsi ennustetaan oikeaan osuvasti. Sinulle tarjotaan vain sitä, mitä kaikella todennäköisyydellä haluaisitkin, ei muuta. Asialla on puolensa. Minä en kaipaa itselleni suunnattuna kaupallisia viestejä, jotka tarjoavat tuotteita, jotka eivät kuulu omaan elämääni. Siis sulkeudunko kuplaani? Minulle tulee mieleen ajat, jolloin kävin elokuvakerhossa. Hienoja hetkiä olivat erityisesti ne, kun joku elokuva, jota en kuuna päivänä olisi itse muuten mennyt katsomaan, osoittautui aivan fantastiseksi elämykseksi. Sulkeutumalla kuplaani en olisi sitä kohdannut.
No missä menee tällainen raja markkinoinnissa? Ehkä minulle ei kannata kaupata naisten vaatteita, kun en niitä kuitenkaan osta. Sen sijaan olen kuitenkin avoin luovalle, herkälle tai ravistelevalle ilmaisulle, kun siinä on tunnistettavaa omintakeisuutta. Jos näin lonkalta pitäisi heittää esimerkkejä puhuttelevasta markkinointiviestinnästä, mieleeni tulevat Elisan hintasaarnaajat, Valion Lemmy-kampanja, Vepsäläisen oivaltavuus ja Metsä Wood, joka loistaa omalla sektorillaan. Luovuus kukoistaa näiden yritysten tekemisessä ja edistää kaupallista menestystä. Se jättää muistijäljen ja lämpimän tunteen.
Markkinointiteknologiat hallitsevat tämän ajan keskustelua. Ne tehostavat ja auttavat kohdentamaan oikeita viestejä oikean aikaan, oikeassa paikassa ja oikeille henkilöille. Kyseessä on kuitenkin vain kohdennus. Olennaisempaa on, mitä kohdennetaan. Mitä sanotaan, millä sävyllä ja miksi – ihmisille, jotka tekevät päätöksensä pääosin tunteen perusteella, ei niinkään järjen. Kuplan sisällä tai ulkopuolella.