Suosittu bloggaaja suosittelee tietyn sävyistä kynsilakkaa, ja kynsilakka myydään loppuun. Leivontabloggaaja julkaisee reseptin, ja lakritsiuute loppuu apteekeista. Tubettajat tunkevat videolla suun täyteen kirpeitä karkkeja, ja karkkien kysyntä kasvaa niin, että aiemmin tuntemattomat makeiset saadaan myyntiin jokaiselle R-kioskille kautta maan, vieläpä alle sadan euron markkinointipanostuksella.

Markkinoijat tuntevat tällaiset esimerkit ja haaveilevat osuvansa joskus samanlaiseen kultasuoneen. Bloggaajista, tubettajista, instrgrammaajista ja muista verkkovaikuttajista onkin nopeasti tullut mainostajien mielenkiinnon kohde.

Ilmaista työtä tuotepalkalla

Verkkovaikuttajien voima perustuu aitouteen ja epäkaupallisuuteen, johonkin, mikä on useimmille brändeille mahdotonta saavuttaa. Tuttu bloggaaja tai tubettaja on kuin kaveri, johon voi samastua, ja jota voi samalla ihailla. Markkinoijat tietävät, että kaverisuositus on huomattavasti vaikuttavampi kuin maksettu mainos ja että oman tuotteen tai palvelun näkyvyydellä oikeassa kanavassa ja oikealla tavalla voi saavuttaa huikeita tuloksia.

Samalla moni sisällöntuottaja on alkanut haaveilla elämästä sisältöyhteistyöstä saaduilla tuloilla. Kun yleisömäärät kasvavat, myös markkinoijat kiinnostuvat ja alkavat tarjoamaan tuotteita bloggaajan käyttöön.

Vaikka vaikuttajamarkkinoinnin kenttä ammattimaistuu kovalla vauhdilla, valitettavan usein kaupallisissa sisältöyhteistöissä liikutaan harmaalla vyöhykkeellä. Kokematon sisällöntuottaja saattaa vaarantaa kaikkein arvokkaimman, luottamuksen yleisöönsä, tienatakseen ilmaisia tuotteita tai taskurahaa. Se on osin ymmärrettävää. Kyseessä on nuori toimiala ja tekijät ovat usein nuoria tai ainakin kokemattomia. Lisäksi kanavat muuttuvat ja kehittyvät jatkuvasti ja vanhat pykälät ohjeistukset eivät pysy ajan tasalla jatkuvasti muuttuvan mediakentän vauhdissa.

Avoimuus on kaikkien etu

Ongelma ei ole vain sisällöntuottajissa, vaan ylilyöntejä sattuu puolin ja toisin. Mainostaja saattaa esimerkiksi tarjota sähkötupakkaa suositulle, mutta ala-ikäiselle, tubettajalle, tai bloggaajaa suoranaisesti käsketään kirjoittamaan tuotteesta blogiin pelkkiä kehuja. Ja jos sisällöntuottaja ei osaa hinnoitella omaa osaamistaan ja luomansa median arvoa, työtä teetetään lähes ilmaiseksi. Toisaalta sisällöntuottajaltakin saattaa unohtua aiheellinen kritiikki. Kukapa haluaisi purra ruokkivaa kättä?

Sisältöyhteistyötä säätelee jo moni laki ja ohjeistus, mutta miten ne voisivat tavoittaa sisällöntuottajat, jotka ovat ryhtyneet hommaan usein harrastuspohjalta ja usein ilman minkäänlaista alan koulutusta tai kokemusta?  Ja miten saada mainostajat sitoutumaan yhteisiin pelisääntöihin? Haasteista huolimatta kaikkien etu on, että kaupallinen yhteistyö on läpinäkyvää ja avointa ja että myös seuraajat tunnistavat sisältöyhteistyön.

Tähän haasteeseen kehitimme PING Ethicsin ( http://pingethics.fi/fi/ ), vaikuttajamarkkinoinnin eettisen koodiston. Se ei sisällä sinänsä mitään uutta, vaan kokoaa eri laeista ja ohjeistuksista pääperiaatteet napakasti yhteen. Suomalaiset sisällöntuottajat ja sisältöyhteistyön teettäjät laajasti kokoavan PING Helsinki -yhteisön kautta eettinen ohjeistus tavoittaa ne sisällöntuottajat ja yritykset, joiden sen kuuluukin.

Vain eettisesti kestävälle pohjalle rakennettu markkinointi luo pohjaa tulokselliselle liiketoiminnalle niin mainostajan kuin sisällöntuottajankin osalta. Ja ennen kaikkea sisältöjen läpinäkyvyys palvelee meitä yleisöjä.

LINKKI: PING Ethics http://pingethics.fi/fi/