Ylläolevan lausahduksen kuulin Kuopion lentoasemalla kaveriltani Hartikaisen Jussilta keskusteltaessa johtamisen sietämättömästä keveydestä. Jäin pohtimaan asiaa ja näin muutaman kuukauden pureskelun jälkeen se tuntuu edelleenkin nerokkaalta.

Suvivirsi on juuri kaikunut ja monella nuorella on edessä koko loppuelämään vaikuttavat päätökset. Harvalle on peruskoulun jälkeen muodostunut harmainta aavistustakaan siitä, mihin suuntaan heidän kannattaisi työelämässä suunnata. Meidän jo hieman vanhempien olisi hyvä jakaa omia kokemuksiamme ja käydä vaikka kouluissa kertomassa omista valinnoistamme, niin hyvistä kuin huonoista. Näillä saattaa olla kauaskantoisia vaikutuksia nuorten valintoihin. Joskus huippu-urheilija saattaa löytää parhaan vireensä hieman vanhemmalla iällä, uskon, että sama pätee myös jo työelämässä oleviin. Kaikki on kiinni motivoinnista ja johtamisesta, luottamuksesta nuoren tai vähän vanhemmankin kykyihin oppia ja omaksua.

Jos itse joskus pääsen puhumaan omalle yläaseteelleni Kiihtelysvaaraan, niin aion kertoa, että

Koulutus antaa toki valmiudet, mutta eniten kaikessa tekemisessä ratkaisee asenne. Jokainen meistä voi muuttua ja muuttaa omaa tapaansa toimia ja ajatella. Se, uskallammeko muuttua, riippuu paljon ympärillämme olevasta ilmapiiristä. Jos halu muuttua on riittävän suuri, ihminen lähtee pyrkimään uuden tavoitteen suuntaan ja tarvitsee kannustusta eteenpäin menemiseen. Ympäröivällä asenneilmapiirillä on suuri merkitys siihen, onnistummeko vai lannistummeko.

Digitalisaatio (bullshit bingo!) tulee kyllä auttamaan meitä liiketoiminnan skaalautuvuudessa ja monessa muussa, mutta loppupelissä kaiken taustalla on ihminen. Ihminen ostaa ihmiseltä, mutta ennen kuin mitään syntyy, on kaiken taustalla luottamus. Otsikko kertoo miten se syntyy, teot näyttävät olemmeko sen arvoisia.

Kesähaaste. Luota ihmiseen, luota intuitioon, luota mihin vaan. Positiivisia asioita alkaa tapahtumaan, kun annat niille mahdollisuuden.

Teemu

#rakkaudestalajiin