Moni meistä työskentelee ns. luovilla aloilla. Tehdään mainontaa, markkinointia, strategioita, kuvaa, ääntä, grafiikkaa. On laatua, on osaamista, on lahjakkuutta. Mutta onko luovuutta?

Usein sekoitamme lahjakkuuden ja luovuuden käsitteet. Ei se paha erehdys ole. Molempia ehdottomasti tarvitaan.

Olen ollut alalla jo muutaman vuosikymmenen, mutta törmännyt todelliseen luovuuteen harvoin. Osaamiseen, ahkeruuteen ja lahjakkuuteen onneksi todella usein. Niillä päästään jo pitkälle. Tehdään laatua ja hyvää tulosta.

”Luovuus on vapauteen ja älykkyyteen liittyvä kyky nähdä uusia asiayhteyksiä (assosiaatioita), kehittää epätavallisia ideoita, käsitteitä, tekniikoita ja intuitiota sekä etääntyä tavanomaisista ajatusradoista” määrittelee Wikipedia. Ei huono määritelmä, eihän?

Eikö tämä ole juuri sitä, mistä meille mainos- ja markkinointi-ihmisille maksetaan? Juuri sitä, mitä asiakas haluaa. Vai onko?

Totuus lienee toinen. Todellinen luovuus ei välttämättä ole aina helposti kaupallistettavaa. Itse asiassa se on sitä harvoin. Luovuus on usein hämmentävää. Luova katsoo asioita ja jopa koko maailmaa sellaisesta kulmasta, jota muiden on vaikea ymmärtää. Ideat tuntuvat omituisilta ja vaativat rohkeaa ajattelua myös vastaanottajalta.

Olemmeko valmiita tähän ja ovatko asiakkaamme? Vai onko helpompaa tarjota sitä hyvää, mihin on jo totettu? Vain paremmassa ja tyylikkäämmässä paketissa.

Lahjakkuudella, taidolla ja ahkeruudella päästään loistavalle piirikunnalliselle ja jopa kelvolliselle kansalliselle tasolle. Riittääkö se?

Aidosti luovan henkilön johtaminen saattaa olla haastavaa. Hän ei ehkä ole käynyt samoja kouluja, omaksunut samoja asenteita ja kyseenalaistaa selviä asioita jopa raivostuttavalla tavalla. Nämä ominaisuudet eivät toki ole luovuuden mittareita. Hankalia tapauksia on meissä muissakin.

Mitäpä, jos silti ottaisit tietoisen riskin ja palkkaisit toisinajattelijan? Kannattaa ainakin ottaa luovuuden mahdollisuus huomioon, jos selvästi erikoinen tapaus sattuu töitä kyselemään. Ei niitä joka päivä vastaan tule.