EU:n uusi tietosuoja-asetus nostatti hetkellisesti verenpainettani. Nyt on viimeinen hetki tajuta, että markkinointiväen tulee olla asiassa erityisen hereillä ja kääriä hihat heti. Kahden vuoden siirtymäaika kuluu nopeasti. Digitaalinen markkinointi vaikuttaa ensisilmäyksellä hankaloituvan melkoisesti, sillä asiakkaan lupa sähköiseen markkinointiin on saatava todistettavasti.

Harmittaa, sillä opimme juuri tekemään digimarkkinointi hyvin, ja paljon. Otettiin käyttöön markkinointiautomaatio, ja verkossa tunnistetulle henkilölle kohdennetaan juuri hänen haluamaansa sisältöä. Sähköistä suoramarkkinointia sinkoilee kustannustehokkaasti oikeille kohderyhmille, postitushuoneet ovat pimeinä ja frankkeerauskoneet pölyyntyvät nurkissa.

Tapahtumissa ihmisten tiedot on opittu keräämään lukija-applikaatioilla suoraan liidilistoiksi. Mielessä häivähtää, miten ennen jaettiin pino liidilappuja naputeltaviksi talkoilla Exceliin ja sieltä myynnille soitettaviksi. Verkko on täynnä kyselyitä ja testejä, joiden tulokset saa vain henkilötietojaan vastaan, kun ennen piti lähettää postissa kiitoslahjana ässäarpoja. Ah, miten kätevää – eikä kohta enää mahdollista?

Verkossa ihmisten kyttääminen loppuu

Nyt tilaisuuksiin ilmoittaudutaan verkossa ja kaikki tietävät, että sen jälkeen olet vapaata riistaa myyntikontakteille. Asiakkaita seurataan verkossa lähes vainoamiseksi asti, ja jos kerran erehdyt tilaamaan verkosta urheilukengät, saat joka sivuston laitaan alan toimijoiden mainokset. Remarketing tulee ehkä olemaan harmaata aluetta jonkin aikaa uuden tietosuoja-asetuksen astuttua voimaan mutta kuinka kauan?

◊  Minulle saa lähettää tuotetietoa

Uuden asetuksen mukaan myös evästeistä pitää kertoa selkeästi ja näkyvästi. Artikkelinomaisen uutiskirjeen tilaaminen ei tarkoita, että samalla saa lähettää tuotemainontaa. Ylipäänsä digitaalisen viestinnän tulee olla yksiselitteistä ja selkeää ja asiakkaan pitää aktiivisesti haluta saada sitä. Toki saamme edelleen soitella, lähettää paperista postia ja mennä B2B-asiakkaalle käymään, mutta kuka enää haluaa häiriösoittoja ja kalenterit tukkivia tapaamisia?

Kai asiakasviestinnän nimissä sentään voi…

Jotta tietosuoja-asetuksesta saadaan niskalenkki, aivan ensiksi yrityksissä tulee määritellä tiedon lähde ja suhde asiakkaaseen. Onko kyse markkinoinnista vai asiakassuhteesta? Onko kyse B2B- vai B2C-asiakkaasta? Itse mietin, kumpaan ryhmään esimerkiksi itselleen koulutusta puoliksi työnantajan kanssa ostanut henkilö kuuluu. Rajanveto voi olla vaikeaa.

Entä mitä asiakassuhteeseen perustuen saa tehdä? Kuinka kauan kerran ostaneelle asiakkaalle saa lähettää sähköisiä markkinointiviestejä? Mikäli asiakas itse osallistuu some-viestintäämme, saammeko napata hänestä liidin ja viedä loppuun kaupalliset keskustelut myöhemmin? Katsotaanko asiakassuhde päättyneeksi, mikäli asiakas ei osta enää lisää tai uusi päättynyttä sopimusta?

Haastan media-alaa

Kauhukuvissani näin hetken ajan paluun 80-luvulle takaperin kuperkeikkoja tehden. Posti tulisi henkilökohtaisesti kiittämään kun pääsisi ruohonleikkuuhommista takaisin painavien postisäkkien kantamiseen. Tulostaisimme tarroja asiakaslehtien taakse ja Kuponkiuutiset sekä Keltaiset Sivut eläisivät uutta nousuaan. Verkossa olisi rauhallisen asiallista, tylsääkin. Videoita ja webinaareja katsottaisiin vastikkeetta. Mainonnan vaikuttavuutta arvailtaisiin taas yhtä innokkaasti mutu-tuntumalta. Kaikki tämä kun samaan aikaan julistamme markkinoinnin nostavan Suomea suosta ja kaupallistamisen taidon takaavan kilpailukykymme kuten Siksi markkinointia -hanke julistaa.

Ei. Suljen silmäni menneisyyteen paluulta. Markkinointi ei ole väärin. Täytyy löytyä uusia keinoja.

Haastan media-alan ja muut palvelun tarjoajat kehittämään tilalle jotain aivan uutta. Posti voi tehdä vaikka kotikäyntejä ja kartoittaa samalla ihmisten ostotarpeita. Uutiskirjeisiin voidaan laittaa musta laatikko, joka aukeaa ”vain markkinointiluvan antaneille”. Hmm, tämä voikin olla kiinnostava uusi mahdollisuus – kuka lähtee kehittämään?