”En ole mikään myyjätyyppi.”
Tässä sitä taas ollaan. Kuulemassa tuota lausetta, johon olen jo niin moneen kertaan esittänyt vastalauseeni, että oma osuuteni dialogista kuulsotaa ulkoa opetellulta. Väitän nimittäin, että jokainen meistä myy omalla tavallaan.
Vielä kymmenisen vuotta sitten, kun vasta aloittelin koulutusalalla, kuulin vastaavanlaisia väitteitä asiakaspalvelusta ja asiakkuuksista. ”Voi kun en hoida lainkaan asiakaspalvelua, eikä minulla ei varsinaisesti ole asiakkaitakaan”, oli silloin vielä hämmästyttävän usein ihmisen huulilla.
Fiksuja ihmisiä, jotka kokivat, etteivät he hoida työssään asiakaspalvelua. Kysymykseni kuului, että keitä ihmeessä ne ihmiset sitten ovat, jotka asioivat kanssasi päivittäin ja mitä heidän kanssaan puuhailet? Emmekö me kaikki ole työllistyneet siksi, että joku haluaa tuottaa palveluja tai tuotteita nimenomaan asiakkaille?
Kun tämä vaihe meni ohi, hieman samanlaista keskustelua käytiin markkinoinnista. ”Markkinointi on markkinointi-ihmisten tehtävä.” Emmekö me kaikki markkinoi työnantajaamme, tuotteita, palveluja ja itseämme – hyvin tai huonosti – erilaisissa kanavissa, vaikka pelkästään läsnä olemalla, omalla olemuksellamme ja jotain esille tuomalla?