Useimmissa tapauksissa virheet tapahtuvat väärinkäsitysten ja väärien olettamusten seurauksena. Ne olisi vältetty, kun tekijät olisivat puhuneet toisilleen. Konkreettisimmillaan näin tämän itse seuratessani kotimme putkiremonttia. Käydessäni välillä työmaalla jouduin pyytämään, että putkimies, kirvesmies ja sähkömies puhuisivat keskenään ja sopisivat, milloin kuka tekee ja mitä. Ne ovat toki työnjohdon tehtäviä, mutta ei se työnjohtajakaan joka hetkenä ole paikalla säätämässä projektin etenemistä. Suomalainen ammattimies on ylpeä ammattiosaamisestaan, ja siihen ei kuulu höpöttäminen jonkun toisen ammattiryhmän edustajan kanssa. Puhumaanko tänne on tultu vai töitä tekemään?

Puhumattomuus lienee kansallista perinnettämme. Sen on aika väistyä, koska ne selviävät maailman muutoksesta, jotka sopeutuvat. Nyt selviävät ne, jotka osaavat ja haluavat kommunikoida. Näin he välttävät turhat virheet – ja panostavat aikansa ehkä tarpeellisempien virheiden tekemiseen eli riskinottoon, uuden oppimiseen, kehityksen luomiseen. Puhuminen on vielä hyödyllisempää, kun siihen yhdistetään kuunteleminen. Asiakkaan kuuntelemisen ja ymmärtämisen pitäisi olla jokaisessa projektissa iso vaihe yksi. Vasta sen jälkeen alkaa tekninen innovointi ja tuotekehitys, esimerkiksi palvelumuotoilu.

Yrityksen tulisi puhua ja kuunnella enemmän. Eli panostaa markkinointiin. Se on sitä ns. asiakasrajapinnassa toimimista yrityksen etulinjassa. Se ratkaisee, onko myös back-officessa töitä jatkossakin.