Olen nyt pidemmän aikaa miettinyt, että miksi Suomen markkinointiosaaminen on siinä jamassa missä se kirjoitusten perusteella näyttäisi olevan. Tolonen kirjoittaa aiheesta omassa kirjoituksessaan Pohjolan surkeimmasta markkinointimaasta, kun taas Laaksonen, Hasanin siivittämänä, haastaa Kauppalehden uutisointikykyä ja ymmärrystä markkinoinnista. He ovat kaikki oikeassa. Kaikki. Meillä on jopa menossa kolmen markkinointialan liiton ja kahden yliopiston yhteinen hanke, jossa mietitään miten markkinointiin panostamalla Suomen talous kasvaisi ja kehittyisi. Hyvä asia on siis se, että olemme ongelmasta tietoisia, mutta vanhojen tapojen muuttaminen on kaikkea muuta kun helppoa, minkä takia olemmekin todellisen pähkinän edessä. Paras tapa ratkaista pähkinä on siirtyä puheista teoiksi, kuten Korkiakoski kehottaa. 

Ennen kun kääritään hihat, haluaisin kuitenkin lyhyesti analysoida tilannetta sosiologisesta näkökulmasta, koska väitän, että syy kyvyttömyyteemme löytyykin juuristamme. Tarkemmin sanottuna kulttuuristamme. Seuraava vertaus avannee pointtini. Tiedostamme kaikki, että urheilussa henkinen valmennus Suomessa on “lapsipuolen asemassa” verrattuna muihin maihin. Vastaavasti väitän, että meissä oleva rakentavan ja vilpittömän palautteenantokyvyn puute taas on isona syynä siihen, että olemme altavastaajana markkinointimaana. Me yksinkertaisesti emme halua joutua hankaliin tilanteisiin ja vältämme konflikteja tappiin asti. Nuristaan ja syytellään mielummin sitten suljettujen ovien takana. Seurauksena teemme tyytymättöminä mielummin asiat niin kuin ennenkin ja pelaamme varman päälle, jolloin mikään ei muutu. Tällaisessa tilassa meidän on mahdotonta luoda uutta saati sitten nähdä mahdollisia lottovoitto-ideoita, vaikka ne olisivatkin silmiemme edessä. Ainoat asiat mitkä jatkuu ovat alamäki ja suljettujen ovien takana kuuluvat valituslaulun mollivoittoiset säkeet. Tämä on todistettu urheilussa, politiikassa, bisneksessä ja nyt myös markkinoinnissa.

Väitän ts. ettei suomalainen epävarmuus ja konfliktiujous sovi markkinointiin. Jos haluamme parantaa markkinointiosaamistamme, meidän on ruvettava antamaan toisillemme suoraa, vilpitöntä ja aitoa palautetta, loukkaamisen uhallakin. Tällainen palautteenanto sekä ottamiskyky, missä puidaan asiat rakentavasti ja rehellisesti, on minusta se mistä tekeminen ja muutosjohtaminen pitää lähteä. Olemme sen velkaa sekä itsellemme että kaikille markkinoijille ja brändeille. Olkaa siis rehellisiä ja puuttukaa asioihin. Lopettakaa asioiden turhaa pehmentämistä ja väheksymistä. Sanokaa mielipiteenne ääneen ja älkää antako periksi vaikka välillä tulisikin turpaan. Kaikkien panosta ja ääntä tarvitaan, koska ainoastaan yhdessä voimme tässä onnistua! Miten muuten voisimme tietää mitä todellakin kannattaa tehdä tai muuttaa? Miten muuten voisimme luoda merkityksellistä uutta? Miten muuten voisimme tässä onnistua?