Luettuasi otsikon tuliko mieleen mistä puhutaan? Veikkaukseni on että ei. Nuo ovat suomalaisten kansantanssien nimiä. Kyllä, kansantanssien. Niiden, joita ei pitäisi kokeilla oman siskon lisäksi, kuten niin kovin hauskassa sanonnassa sanotaan.

Päivätyöni ohella harrastan kansantanssia, olen tanssinut pienestä pitäen. Äitini totesi joskus, että opin polkkaamaan ennen kävelemistä. 6-vuotiaana liityin ensimmäiseen tanssiryhmään, 13-vuotiaana aloitin aikuisten alkeisryhmän ohjaamisen, olen tanssinut tai ohjannut 12 ryhmässä, käynyt esiintymässä mm. Australiassa ja Korsikalla ja nykyään ohjaan kahta ryhmää Helsingissä.

Tänäkin päivänä kerrottuani harrastuksestani saan usein varovaisia hymähdyksiä tyyliin ”onpas mielenkiintoinen harrastus”. Mielikuvat suomalaisesta kansantanssista ovat varsin ohkaisia muille kuin lajin parissa oleville. Mitä tekemistä kansantanssilla on sitten markkinointiblogissa?

Mielestäni suomalainen kansantanssi on oiva esimerkki oman brändin ja markkinointityön väheksymisestä, jopa laiminlyömisestä. Kansantanssi on tänä päivänä aivan eri maailma, kuin miten se näyttäytyy suuren yleisön mielessä. Paavo Väyrynen ei ole mukana jokaisessa tanhuryhmässä ja Paavo ei varmasti enää edes pysyisi mukana suuressa osassa ryhmiä. Suomeen on syntynyt kansantanssiopettajien ammattiryhmä, jotka kunnianhimoisesti ovat kehittäneet kansantanssia uusille urille. Kansantanssi on ilmestynyt liikuntasaleille FolkJamin muodossa, jota voisi kutsua suomalaiseksi vastineeksi Zumballe.

Syksyllä kansantanssiväki nousi varpailleen, kun Enbuske & Linnanahde Crew:n aamushowssa todettiin, ettei mikään ole niin vastenmielistä kuin tanhuaminen. Parissa päivässä kerättiin videomateriaalia ja toimitettiin videovastine toimittajille tämän päivän tanhuamisesta. Silloin tuntui, että ensimmäisen kerran oikein kunnolla tanhuväki yhdisti rivinsä, jotta saatiin puolustettua meille rakasta lajia. Mutta aktiivinen lajin markkinointi puuttuu edelleen. Esimerkiksi Virossa karsitaan tanssijoita esiintymään 9000 hengen Tanssipitoihin ja tapahtuman aikaan kansallispuvut koristavat Kalev -suklaapaperia. Milloin vastaavaa näkyisi Fazerin Sinisessä?

Miten on oman tuotteesi, palvelusi ja yrityksesi laita? Teetkö päivittäin asioita, joista olet ylpeä ja joista iloitsette yrityksen sisällä, mutta viesti ei mene perille isommalle asiakaskunnalle. Jääkö arkinen aherrus piiperrykseksi ja oikeasti tärkeiden asioiden, kuten myynnin ja markkinoinnin tekeminen jää vähemmälle? Tänä vuonna on aika tehdä jotain parempaa.

Tunnistan markkinointiheimossa samoja piirteitä kuin kansantanssijoissakin. Olemme todella innoissamme omasta tekemisestä, mutta miten varmistamme, että se menee läpi muillekin. Sovitaanko, että tehdään tänä vuonna asioita, joista olemme ylpeitä ja joista haluamme kertoa asiakkaille, kilpailijoille, muiden alojen yrityksille ja vaikkapa kotiväelle. Nostetaan rimaa omassa markkinoinnin arjessa; huolehditaan sivustojen mobiilikäytettävyydestä, varmistetaan palvelujen löytyminen oikeilla hakusanoilla, kommunikoidaan avoimesti henkilöstölle. Myydään enemmän ja keskustellaan asiakkaiden kanssa. Kun teemme yhdessä asioita paremman markkinoinnin puolesta, sillä saamme myös suomalaiset yritykset ja koko yhteiskunnan nousuun.

Vuosi 2016 on suomalaisen kansantanssin riemuvuosi, jolloin tulee kuluneeksi 150 vuotta performanssista, jota voidaan kutsua Suomen ensimmäiseksi kansantanssiesitykseksi. Voisiko 2015 olla markkinoinnin riemuvuosi?

Rami Meling
toimitusjohtaja, Into-Digital
MARK:n hallituksen jäsen
kansantanssiohjaaja ja FolkJam-isäntä