Elämme terveyttä ja hyvinvointia ihannoivassa yhteiskunnassa, jossa materian kuluttamisesta on siirrytty hyvinvointia lisäävien palveluiden suosimiseen. Tämän päivän kuluttaja haluaa huolehtia terveydestään ja ympäristöstään. Tämä trendi näkyy myös kuluttajille tarjottavien tuotteiden markkinoinnissa, jossa tuotteiden terveysvaikutusten esittely korostuu.

Esimerkkinä ravintolisät, jotka eivät edellytä myyntilupaa

Toisin kuin lääkkeillä, joiden myynti edellyttää Lääkealan turvallisuus- ja kehittämiskeskus Fimean myöntämää myyntilupaa, ravintolisät ovat elintarvikkeisiin lukeutuva tuoteryhmä, joiden markkinoille tuontia ei valvota ennakkoon. Näin ollen ravintolisien markkinoinnissa ilmoitettavien tietojen paikkaansapitävyyden vaatimus korostuu.

Ravintolisistä ilmoitettaviin tietoihin ja niiden markkinoissa esitettäviin väitteisiin soveltuu Euroopan parlamentin ja neuvoston elintarvikkeita koskevista ravitsemus- ja terveysväitteistä annetun asetuksen 1924/2006 (nk. väiteasetuksen) lisäksi elintarvikelaki (23/2006) ja maa- ja metsätalousministeriön asetus ravintolisistä (78/2010).

Väiteasetuksessa elintarvikkeiden yhteydessä käytetty terveysväite määritellään väitteeksi, jossa todetaan, esitetään tai annetaan ymmärtää, että elintarvikeryhmän, elintarvikkeen tai sen ainesosan ja terveyden välillä on yhteys. Terveysväitteet jaetaan asetuksessa kahteen ryhmään: ravintoaineen vaikutusta elimistölle kuvaaviin toiminnallisiin väitteisiin sekä sairauden riskin eli riskitekijän vähentämistä koskeviin väitteisiin. Tällaisten terveysväitteiden käyttö edellyttää, että väite täyttää väiteasetuksessa sille tarkemmin asetetut edellytykset ja että sen käyttö on hyväksytty etukäteen. Euroopan komissio hyväksyy sallitut terveysväitteet sille tehtyjen hakemusten pohjalta edellyttäen, että väitteen taustalla on riittävä tieteellinen tutkimusnäyttö. Komissio ylläpitää julkista luetteloa hyväksytyistä väitteistä.

Kansallisen elintarvikelain mukaan elintarvikkeesta on annettava totuudenmukaiset ja riittävät tiedot. Harhaanjohtavien tietojen antaminen sekä ihmisen sairauksien ennalta ehkäisemiseen, hoitamiseen tai parantamiseen liittyvien ominaisuuksien esittäminen elintarvikkeesta tai tällaisiin tietoihin viittaaminen on kielletty. Tällaisia kiellettyjä väitteitä kutsutaan lääkkeellisiksi väitteiksi, jollainen olisi esimerkiksi ”Kalsium ehkäisee osteoporoosia”.

Maa- ja metsätalousministeriön ravintolisistä antaman asetuksen mukaan ravintolisien pakkausmerkinnöissä, esillepanossa ja mainonnassa ei saa esittää tai viitata siihen, että tasapainoisesta ja monipuolisesta ruokavaliosta ei yleensä saisi riittävästi ravintoaineita. Ravintolisien markkinoinnissa ei myöskään saa antaa kuluttajalle virheellistä kuvaa, että tuote soveltuisi korvaamaan aterian, eikä viitata valmisteen ihmisen sairauksien ennalta ehkäisemiseen, hoitamiseen tai parantamiseen liittyviin ominaisuuksiin.

Markkinointia koskevat yleiset kuluttajansuojasäännökset suojaverkkona

Ravintolisien markkinointiin pätevät luonnollisesti kaikkeen kuluttajille suunnattuun markkinointiin soveltuvat kuluttajansuojalain yleiset säännökset. Kuluttajansuojalain mukaan markkinointi ei saa olla sopimatonta tai harhaanjohtavaa. Markkinoinnissa ei saa antaa totuudenvastaisia tai harhaanjohtavia tietoja, jos tiedot ovat omiaan johtamaan siihen, että kuluttaja tekee ostopäätöksen tai muun kulutushyödykkeeseen liittyvän päätöksen, jota hän ei ilman annettuja tietoja olisi tehnyt. Sopimattomina ja harhaanjohtavina pidetään esimerkiksi perätöntä väitettä, että kulutushyödyke voi parantaa sairauksia, toimintahäiriöitä tai epämuodostumia.

Terveyteen liittyvien väitteiden osalta on otettava myös huomioon, että jos markkinointi on suunnattu tietylle kuluttajaryhmälle, sopimattomuutta arvioidaan tämän kuluttajaryhmän näkökulmasta. Jos markkinointi on omiaan heikentämään sellaisten kuluttajien päätöksentekoa, jotka ovat erityisen alttiita vaikuttamiselle ikänsä, vammansa tai herkkäuskoisuutensa vuoksi, ja elinkeinonharjoittajan olisi pitänyt se kohtuudella ymmärtää, sopimattomuutta arvioidaan tällaisen kuluttajaryhmän näkökulmasta. Lisäksi on huomattava, että kaikki markkinoinnissa esitetyt tuotteen terveysvaikutuksiin liittyvät väitteet ovat tosiasiaväitteitä, jotka tulee tarvittaessa pystyä osoittamaan todeksi. Tällaisten väitteiden tueksi on aina oltava tieteellistä näyttöä, ei esimerkiksi yksityishenkilöiden kertomuksia omista kokemuksistaan.

Terveysväitteitä käytettäessä on myös huomioitava kuluttajaturvallisuuslain (920/2011) säännökset, joilla pyritään ennaltaehkäisemään tuotteista kuluttajille aiheutuvia terveysvaaroja. Lain mukaan terveydelle vaarallisena pidetään kulutustavaraa tai palvelua, joka siinä olevan vian tai puutteellisuuden taikka palvelusta annettujen totuudenvastaisten, harhaanjohtavien tai puutteellisten tietojen vuoksi voi aiheuttaa vamman, myrkytyksen, sairauden tai muun vaaran terveydelle. Kuluttajaturvallisuuslain noudattamista valvova Turvallisuus- ja kemikaalivirasto Tukes voi puuttua tuotteiden markkinointiin, jos markkinoinnissa esitetään terveydelle vaarallisia väitteitä, ja tarvittaessa kieltää tällaisen markkinoinnin.

Tuotteen terveysvaikutusten korostaminen vetoaa terveydestään ja hyvinvoinnistaan huolehtiviin kuluttajiin. Terveysväitteiden käytössä on kuitenkin oltava huolellinen ja varmistuttava väitteiden paikkansapitävyydestä, jotta kuluttaja ei saa virheellistä kuvaa terveydelle edullisena markkinoidusta tuotteesta. Onkin korostetun tärkeää, että yritykset noudattavat markkinointia ja erityisesti terveysväitteitä koskevia säännöksiä eivätkä liioittele tuotteen terveysvaikutuksia.

Kirjoittajat Elina Saxlin-Hautamäki ja Verna Syrjänen työskentelevät Roschier Asianajotoimisto Oy:ssä keskittyen erityisesti immateriaalioikeuksiin ja markkinointijuridiikkaan. He ovat myös mukana MARK Juristiryhmän toiminnassa.